Jämtlanninpystykorva

Jämtlanninpystykorva on melko alkukantainen rotu ja Suomessa erittäin suosittu koira. Sen juuret ulottuvat Ruotsiin ja sitä on pitkään käytetty Pohjoismaissa metsästyskoirana. Suomessa jämtlanninpystykorvaa käytetään erityisesti apuna hirvenmetsästyksessä, mutta aiemmin sen avulla on metsästetty myös suurpetoja ja metsäkanalintuja. Jämtlanninpystykorvan suosio metsästyskoirana perustuukin sen monipuolisuuteen ja hyvään luonteeseen. Jämtlanninpystykorva on metsästyskoirien tapaan riistaviettinen, omatahtoinen ja rohkea, mutta toisaalta myös rauhallinen ja soveltuu jossain määrin myös perhekoiraksi, kunhan pääsee toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan. Jämtlanninpystykorva yleensä pitää ihmisistä ja mielellään hakeutuu seuraan. Se suhtautuu myös melko hyvin muihin koiriin ja sopii siksi seurajahtiin. Tämä rotu vaatii kuitenkin hyvää koulutusta ja omistajan on oltava määrätietoinen ja johdonmukainen koiran kanssa.

Kestävä koira

Jämtlanninpystykorva on sekä terveydeltään että ulkomuodoltaan melko kestävä koira. Turkki on säänkestävä ja aluskarva tiheää. Koira kestää hyvin erilaisia sääolosuhteita ja viihtyy runsaasti ulkona, eikä ole harvinaista että se kotonakin viettää enemmän aikaa pihalla kuin sisällä. Tämä ominaisuus rajoittaa jämtlanninpystykorvan sopeutuvuutta kaupunkiin, vaikka yksilöllisiä eroja löytyykin.

Yleisesti jämtlanninpystykorvalla ei juuri esiinny perinnöllisiä vikoja, mutta lonkat on kuvattava jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä. Turkinhoidoksi riittää pesu silloin kun koira on ollut likaisessa maastossa, mutta turkki hylkii melko hyvin kuraa. Rotu on hyvin vanha ja säilynyt ulkonäöltään samanlaisena hyvin pitkään.